Tampereen flamencoviikko
oli vuoden 2000 huhtikuuhun asti osa Tampereen kesäyliopiston
toimintaa. Kun kesäyliopisto ei enää ollut halukas
toimimaan vastuullisena järjestäjänä, otti salamavauhtia
perustettu Tampereen flamencoviikko ry järjestelytehtävät
hoitaakseen.
Flamencoviikon "esihistoria"
Flamencoviikon alkuna voidaan pitää Tampereen kesäyliopiston
1989 järjestämää flamencokitarakurssia, jossa
opettajana oli Gerardo Nuñez. Kurssin jälkeen järjestettiin
Gerardo Nuñezin soolokonsertti Pakkahuoneella. TV 2 taltioi
loppuunmyydyn konsertin.
Vuonna 1993 järjestettiin flamencotanssikurssi, jossa opettajana
oli Timo Lozano, sekä kitarakurssi, jossa opettajana oli José
Luis Montón.
Flamencoviikon nykyistä muotoa lähdettiin suunnitelmallisesti
tekemään sen jälkeen, kun silloinen Aamulehden kulttuuritoimittaja
Markku Huotari teki asiasta aloitteen ja esityksen.
Suosio kasvaa
Nykymuodossaan viikko toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna
1994. Silloin oli ohjelmassa suomalaisten ryhmien esityksiä,
flamencotanssija Carmen Cortésin tanssikurssit, hänen
12-henkisen ryhmänsä esitys Tampere-talossa sekä
Gerardo Nuñezin kitarakurssi. Kesäksi 1995 tapahtuma
siirrettiin yhteisellä sopimuksella Kuopio tanssii ja soi -festivaalille,
jonka teemana oli Espanjan tanssi.
Antonio Canales teki vuonna 1996 lähtemättömän
vaikutuksen sekä tanssioppilaisiinsa että festivaaliyleisöön.
Festivaali otti ohjelmistoonsa myös ensimmäistä kertaa
flamencolaulukurssin, jonka opettajana oli Pepe Luís Carmona.
Canales 12-hengen ryhmineen esiintyi Tampere-talossa. Flamencokitarakonsertin
esiintyjinä olivat Erik Steen ja Cordoba Mora.
Vuonna 1997 lauluopettajaksi saatiin Esperanza Fernandez, joka
myös piti konsertin täpötäyden Pakkahuoneen
yleisölle. Kitarakurssin opettajana ja Fernandezin säestäjänä
toimi Pedro Sierra. Pohjoismaisen illan pääesiintyjänä
oli Eva Möller Ruotsista. Tanssikurssien opettajana toimineen
Manuela Carrascon 12 hengen ryhmän esitystä seurasi loppuunmyydyn
Tampere-talon ison salin yleisö.
...ja jatkuu!
Vuosi 1998 oli yhtä menestyksellinen kuin aiemmat vuodet. Tanssikurssilaiset
saivat nauttia Joaquin Grilon opetuksesta. Tomatito trio piti kitarakonsertin
ja El Potito laulukonsertin. Pääkonsertin sisältö
oli poikkeuksellinen sikäli, että kaikki kolme flamencon
"pyhästä kolmiyhteisyydestä", tanssi ,
laulu ja kitara olivat omina kokonaisuuksinaan edustettuina. Tanssiosuuden
tähtenä oli Joaquin Grilo, laulun ja kitaran tähtinä
El Pele ja Carlos Romero sekä Eva Duran ja Juan Diego.
Vuoden 1999 flamencoviikolla koettiin mielenkiintoinen tilanne,
kun pääkonsertin esiintyjien saavuttua maahan esiintymistä
edeltävänä yönä kävi ilmi, että
koko ryhmän puvusto ja instrumentit ovat matkanneet Brasiliaan,
eikä ollut toivoakaan niiden saapumisesta ajoissa Tampereelle.
Siinä näyttivät flamencoihmiset kykynsä puhaltaa
yhteen hiileen kun päivän aikana haalittiin ympäri
maata näyttäviä tanssijoiden pukuja ja instrumentteja
kaikista mahdollisista paikoista. Ryhmä saatiin kuin saatiinkin
täpötäyden Tampere- talon ison salin yleisön
nautittavaksi. Flamenco Directon päätähtinä
tanssivat Angel Rojas ja Carlos Rodriquez, jotka hehkuttivat ryhmänsä
ikimuistoiseen suoritukseen. Kitarakonsertin esiintyjänä
oli El Viejin ja laulukonsertin La Macanita.
Vuosituhat vaihtuu, flamencoviikko pysyy
Vuoden 2000 flamencoviikko alkoi suurilla Sevillanas -tanssiaisilla
keskustorin ohjelmateltassa. Iloiseen flamencon tunnelmaan päästiin
barcelonalaisen Kantaka –nimisen flamencoryhmän sekä
kotimaisten esiintyjien vauhdittamana. Flamencolaulun kuningatar
Carmen Linares esiintyi Pakkahuoneella, kuten myös flamencokitaran
virtuoosi Juan Manuel Cañizares trioineen. Flamencoviikko
huipentui Tampere-talon isossa salissa pidettyyn pääkonserttiin,
jossa tanssija Eva La Yerbabuena ja tämän 13 hengen ryhmä
esiintyi.
Vuonna 2001 festivaalin pääkonsertti pidettiin Pakkahuoneella,
jossa esiintyi Israel Galvan sisarensa Pastoran, rytmihirmu Manuel
Solerin sekä ryhmänsä kanssa. Laulukonsertin tähdeksi
saimme vihdoin viimein Duquenden. Tänä vuonna oli myös
mahdollisuus nauttia monikansallisesta flamencosta suomalais-hollantilais-tanskalaisryhmä
Aquan esiinnyttyä Pakkahuoneella.
Vuonna 2002 julistettiin Tampere flamencotasavallaksi. Tampere-talon
valloitti Maria Pagésin Flamenco Republic -esitys. Pakkahuoneen
konserteissa päästiin flamenconirvanaan Miguel Povedan
laulukonsertissa sekä Chicuelon kitarakonsertissa. tanssikursseilla
opettajana oli Rafaél Campallo.
Sää on suosinut flamencoviikkoa monesti, mutta erityisen
kuuma viikko koettiin vuonna 2003, jolloin tanssikursseja veti Andrés
Marin. Tampere-talon pienessä salissa esitettiin suomalainen
flamencoteos La Kalevala.
Välivuosi
Voimavarojen puuttuessa vuonna 2004 vietettiin ns. flamencovarjoviikkoa,
jolloin kurssit ja esitykset toteutettiin pienimuotoisesti suomalaisten
flamencoammattilaisten ja harrastajien voimin. Talkoohenki nosti
festivaalin tunnelman korkealle ja näytti, että flamenco
elää vaikeuksista huolimatta sitkeästi Mansen maaperässä.
Uudet tuulet
Vuonna 2005 festivaalille palkattiin tuottaja ja viikkoa lähdettiin
toteuttamaan uusin voimin. Esityspaikaksi tuli Tampere-talon lisäksi
myös Tampereen teatteri, muuten festivaalin tarjonta oli hyväksi
todetun, totutun kaavan mukainen. Tanssikurssien opettajana ja yhtenä
Rafaela Carrascon ryhmän esiintyjistä oli Manuel Liñan,
lisäksi kitarakonsertin piti Jeronimo Maya ja laulukonsertin
Grammy-voittaja Diego El Cigala.
Falo jäi monelle mieleen vuoden 2006 festivaalista. Tuolloin
toteutettiin myös ainutlaatuinen suomalais-espanjalainen yhteisproduktio,
Compañia Kaari Martinin Kerro minulle sade. Suurimman yleisömäärän
Tampereen teatteriin keräsi kuitenkin jereziläinen tanssija
Mercedes Ruíz ryhmineen.
Rocío Molina oli jo vuosia herättänyt huomiota
sekä Espanjassa että kansainvälisesti ja vuonna 2007
oli Tampereen vuoro mykistyä tuon lupauksen taidoista. Molinan
teoksista Tampereella nähtiin ”Almario”. Muuna
ohjelmistona oli mm. Kromosomi 47-Flamenco, Ramon Maroniérin
“Encontrando Ganivet”, Angel Rojasin “Poemas que
bailan” sekä Jose Valencian ja Miguel Iglesian perinteinen
flamencokonsertti.
Festivaalin tavoite ja tulevaisuus
Festivaalin kasvaessa nykymuotoonsa tavoite on pysynyt samana:
lisätä huipputason konserteilla ja kursseilla tämän
andalusialaisen taiteen tasoa, tuntemusta ja tarjontaa Suomessa.
Alan ammattilaisten ja harrastajien määrä nousee
meillä jo tuhansiin. Flamencon vahva asema Suomessa on hyvin
tiedossa myös flamencon kotimaassa Espanjassa.
Suomen ja Espanjan välille on kasvanut vahva flamencoyhteys.
Tampereen flamencoviikko on saavuttanut tunnettuutta myös Ruotsissa,
Norjassa ja Tanskassa, joista on ollut opiskelijoita järjestetyillä
kursseilla. Oleellinen tekijä flamencoviikon suotuisalle menestymiselle
on ollut alan aktivistien innostunut ja vapaaehtoinen työpanos.
Suomessa on laaja ja laatutietoinen flamencon harrastajapiiri,
joka on ilahduttavasti ottanut flamencoviikon omakseen. Konserttitarjonta
koskettaa silti myös ns. suurta yleisöä, koska festivaalin
konseptin mukaisesti tärkeintä ei ole show vaan puhutteleva
aitous ja esiintyjien tinkimätön taito.
|